Odotuksesta ja vertaistuesta

Bieber, H (2013) Olen jo yksi. Coppenrath Verlag.

Pietarin adoptio-oikeudenkäyntiä varten kokoamamme asiakirjat lähtivät maanantaina skannattuina Pietariin käännettäväksi. Viime perjantaina kävin viemässä viisumihakemuksemme Suomi-Venäjä-seuran toimistoon Merihakaan. Lauantaina olimme Pelastakaa Lasten (PeLa) Pietari-kerhossa ja sain samalla toimitettua oikeaksi todistetun eli apostilloidun kopion uudesta passistani PeLaan. Nyt on kaikki - korostan ihan kaikki - asiakirjat toimitettu ja nyt vaan odotetaan, että saamme tietää oikeudenkäyntiajan. Jos kaikki menee hyvin, se voisi olla juhannuksen tienoilla ja voisimme saada poikasen kotiin heinäkuun alkupuolella. Nyt ovat kaikki sormet ja varpaat pystyssä - toivotaan, että aikataulu toteutuu näin. Olemme kuulleet kauhutarinoita adoptioprosesseista, joissa oikeudenkäyntiaika Pietarista on saatu vasta 6-11 kuukauden kuluttua tutustumismatkasta. Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa oikeudenkäynti ei voi tulla yhtään liian aikaisin. Mutta ei auta. Kuten sanotaan: "Huoli on tämän päivän hiiri, joka syö huomisen juustoa". Otetaan päivä kerrallaan ja pidetään positiivisesta odotusmielialasta kiinni.

Tapasimme siis (lapsettomien) lauantaina Pietari-kerhossa Venäjältä adoptoineita ja adoptiota odottavia perheitä. Oli ihanaa nähdä iloisia ja riehakkaita muksuja taaperosta teiniin. Oli myös ihanaa jutella muiden vanhempien kanssa ja kertoa tutustumismatkasta ja omasta poikasesta. Se ilo ja empatia, jota muut vanhemmat - tai siis pääasiassa äidit - osoittivat meille, oli todella koskettavaa. Adoptioprosessi ilman vertaistukea on varmasti tuhannesti ankeampaa ja raskaampaa. Suosittelen kaikille tutustumista muihin adoptioperheisiin, Facebookin vertaisryhmiin ja lukemaan alan kirjallisuutta oman jaksamisen ja innostuksen mukaan. Tämä prosessi on pitkä ja rankka eikä sitä kannata käydä läpi kahdestaan puolison kanssa. Meillä suku ja ystävät ovat innolla mukana odottamassa poikasta, mutta vertaistuella on oma tärkeä merkityksensä. Kun näkee muita perheitä, joissa on jo lapsi, saa uskoa, että mekin onnistumme ja meilläkin kaikki menee hyvin. Nettiyhteisö on samaten tärkeä, mutta siellä joskus korostuvat perheiden kokemat vaikeudet ja raskaat ajat ja niistä saattaa itse pelästyä.
Me olemme ottaneet kaiken vertaistuen vastaan ja olleet aktiivisia tutustumaan adoptioperheisiin ja kuulemaan heidän kokemuksiaan. Ja tietysti suurimpana innostajana on mahdollisuus tavata mainioita adoptiomuksuja!

Valitsin tähän tekstiin suloisen pupukuvan, jossa pupu rakentelee palikoilla. Kuvan pupu on aivan kuin meidän pienokaisemme, joka tykkää purkeista, palikoista ja rakentelusta. Äitini osti äitienpäivävierailullaan kyseisen kirjan ja se olikin muutamaan muun ensikirjan kanssa ensimmäinen hankinta, jonka tuleva mummin poikaselle teki. Mamma on puolestaan hankkinut vaatteita ja leluja. Me ja kaikki tarvittava on valmiina.

Rahaharmitusta

Saimme vapunaattona apostilloitua kasan asiakirjoja ja maistraatti nettosi meidän papereistamme 170 euroa. Rahan meno mitä mystisiimpiin kohteisiin on tullut enemmän kuin tutuksi tämän adoptioprosessin aikana. Myös Venäjän adoptiokulujen kustannukset ovat pompanneet viime aikoina reippaasti ylöspäin. On varmasti niin, että vaikka rahastus tässä vaiheessa harmittaa, ei se ole enää ollenkaan tärkeää, kun saadaan lapsi kotiin. Mutta juttelin juuri siippani kanssa siitä, että mahdollisuudet adoptioida eivät kyllä ole mitenkään taloudellisesti tasa-arvoisia. Harva pienipalkkainen voisi kv-adoptiota  suunnitellakaan korkeiden kustannusten takia,
Rahahuolista huolimatta olo on rauhallinen ja onnelinen. Meillä on Pietarissa poika, jota toivomme pikaisesti kotiin.

Sain tämän ihanan tiikeriperheen synttärilahjaksi ihanilta ystäviltämme, joihin olemme tutustuneet adoptioprosessin aikana.